Tunnettuus on tärkeä osa viihtyisää asuinympäristöämme. Ehkä tärkeämpi, kuin usein osaamme ajatellakaan. Meidät on tarkoitettu elämään osana yhteisöä, ei yksin. Mutta miten säilytämme yhteisöllisyyden maailmassa, joka korostaa yksilöllisyyttä. Olen saanut viime aikoina useampaan kertaan kuulla myönteisiä kommentteja tästä omasta kaupungistamme. Kuinka helppoa tänne on uutena ihmisenä muuttaa. Ihmiset ovat ystävällisiä ja huomaavaisia ennestään tuntemattomia kohtaan. Se ei luo vain viihtyisyyttä vaan lisää turvallisuutta ja elämän laatua. Saan kokea olevani arvokas, kun minut huomioidaan. Tuntui mukavalta, kun kaupan kassassa työskennellyt ihminen tervehti minua satunnaista asiakasta niin kuin tuttua tervehditään. Silti minusta tuntuu, että voisimme yhdessä tehdä vielä paljon enemmän. Kaikki eivät osaa tervehtiä tai eivät saa osakseen ystävällisyyttä. Paljon on tehtävissä oman ja toisten ihmisten elämän laadun parantamiseksi.

Puolisoni kävi jokin aika sitten Santiago de Compostelassa, Espanjassa. Hän teki tuon matkan perinteistä pyhiinvaellusreittiä pitkin ja perinteisin menetelmin, jalkaisin. Sieltä tullessaan hän kertoi, kuinka samalla tiellä vaeltavat tervehtivät toinen toistaan. Toisilleen tuntemattomat ja eri puolilta maailmaa tulevat ihmiset olivatkin kuin saman yhteisön jäseniä. Yhteisöllisyyden aikaansaaminen ei vaadi kovin suuria asioita. Ehkä aluksi riittää vain se, että huomaa toisen ja tulee itse huomatuksi vaikka tervehtimällä. Ilman vuorovaikutusta ei synny jakamista mutta jakamalla huomiota voi aloittaa jotain suurta.

Pääsiäisen ajan arvokkaimpia perinteitä on Kiirastorstain ehtoolliskirkko, ensimmäisen ehtoollisen muisteleminen. Ehtoollinen on keskeinen osa kristittynä olemista. Jeesus asetti ehtoollisen ennen kuolemaansa kristittyjen yhteiseksi pääsiäisateriaksi. Ehtoollinen yhdistää meidät yksilöt Jeesukseen ja toisiimme. Ehtoollispöydässä voimme tuntea kuuluvamme yhteen. Ei ole sattumaa, että kirkolliset toimitukset ovat niin keskeinen osa kristillisyyttä. Ne kytkeytyvät siihen tapahtumasarjaan, jonka tärkeät kohdat ovat Jeesuksen risti ja Pääsiäisen tyhjä hauta.

Kirkolliset toimitukset, varsinkin ehtoollinen, muodostavat meistä yhteisön. Yhteisö muodostuu aina yksilöistä ja kirkossa yhdistävänä tekijänä on anteeksianto, jonka sakramentit meille välittää. Anteeksianto vapauttaa meidät yksilöt kuulumaan yhteen. Siitä pieni ilmaus on se kun tervehdimme tuttuja ja tuntemattomia vastaantulijoita.