Naantalin seurakuntayhtymän ensimmäinen kuukausi on nyt takanapäin. Mielenkiintoista opettelua on riittänyt hallinnon puolella vaikka suurimmaksi osaksi kaikki onkin tuttua. Mikä seurakunnassa on sitten muuttunut? Tavallisen seurakuntalaisen näkökulmasta ei juuri mikään. Seurakunnat toimivat samalla tavalla kuin ennenkin; Toisin sanoen se osa seurakuntaa, mikä näyttäytyy toiminnan kautta seurakuntalaisille; Jumalanpalvelukset, toimitukset, konsertit, kuorot, rippikoulu, nuorisotyö, lasten ja perheiden toiminta, erilaiset kokoontumiset joitakin mainitakseni. Myös mielikuva seurakunnasta, kun se perustuu toiminnasta saatuun, on kuten ennenkin. Mutta on jokin muuttunut.

Jo ennen kirkkohallituksen päätöstä elokuussa oli tiedossa vaihtoehdot: Yksi seurakunta merkitsee sitä, että kolmen seurakunnan erilaiset toimintakulttuurit on sovitettava yhdeksi. Siinä on mahdollista, että jotkin toiminnat seurakunnassa muuttuvat ja kenties sellaista seurakunnallista toimintaa, mitä pienessä yksikössä ei ole pystytty järjestämään, tulee nyt mahdolliseksi. Seurakuntayhtymä taas merkitsee sitä, että seurakunnallinen toiminta säilyy entisenlaisena ja vain vähän yhteen sovitettavia asioita on edessä. Sen sijaan hallinto mullistuu enemmän. Siihen rakennetaan entisten kolmen erillisen koneiston rinnalle yksi yhteinen järjestelmä, joka ottaa hoitaakseen seurakuntien talouden ja sellaiset asiat, mitkä yhdessä siihen halutaan. Toisin sanoen seurakuntayhtymän hallintoon tulee neljäs yhdistävä osa.

Syksyn aikana neljässä kuukaudessa on seurakunnissa rakennettu edellytykset seurakuntayhtymälle. Normaalitilanteessa kyseinen työ vaatii aikaa kaksi vuotta. Toki paljon on vielä tehtävää, mutta perustyö on jo tehty. Yllättävää tässä kaikessa on ollut se, kuinka hyvillä mielin työtä on tehty ja kuinka myönteisessä hengessä hanke on edennyt. Totta kai jännitteitäkin on ilmaantunut, mutta ei sellaisia, jotka olisivat estäneet yhteistyön. Itse kuuluin yhtymän toimivuuden epäilijöihin eikä kaikki epäilykseni ole vielä hälvenneet. On selvää, että monimutkaisempi koneisto vaatii enemmän työtä ja on vaikeammin hallittavissa. Siksi se tulee myös kalliimmaksi. Mutta jos siitä seuraa sellaista hyötyä, joka näkyy seurakuntalaisille parempana seurakunnan toimintana, kustannukset eivät ole liian korkeita. Aika näyttää onko tehdyt ratkaisut olleet onnistuneita.